Estrogeeni, lihasmassa ja rasva – mitä jokaisen naisen tulisi tietää?
Jaa
Estrogeeni, lihasmassa ja rasva – mitä jokaisen naisen tulisi tietää?
Moni nainen huomaa nelikymppisenä tai viimeistään vaihdevuosien kynnyksellä, että keho alkaa muuttua tavoilla, jotka tuntuvat epäreiluilta. Vyötärölle kertyy pehmeyttä, palautuminen hidastuu, lihasmassa hupenee huomaamatta ja paino nousee, vaikka elämäntavat eivät olisi juuri muuttuneet.
Usein ensimmäinen ajatus on: “Teen jotain väärin.”
Todellisuudessa taustalla on usein biologinen muutos, johon liittyy yksi keskeinen tekijä: estrogeeni. Estrogeeni mielletään usein hormoniksi, joka liittyy lähinnä kuukautiskiertoon tai vaihdevuosioireisiin. Todellisuudessa sen vaikutukset ulottuvat lähes koko kehoon. Se osallistuu lihasmassan ylläpitoon, rasvan varastoitumisen säätelyyn, verensokeritasapainoon, palautumiseen, luuston hyvinvointiin ja jopa kylläisyyden tunteeseen ja nälän säätelyyn.
Estrogeeni vaikuttaa ruokahaluun ja energiatasapainoon
Estrogeeni vaikuttaa aivojen hypotalamukseen, joka toimii eräänlaisena kehon “säätelykeskuksena” ruokahalulle ja energiatasapainolle. Se on yhteydessä useisiin hormoneihin, jotka säätelevät nälkää, kylläisyyttä ja syömiskäyttäytymistä.
Yksi tärkeimmistä näistä hormoneista on leptiini, jota rasvakudos tuottaa. Leptiinin tehtävä on viestiä aivoille, että energiaa on riittävästi varastossa ja syöminen voidaan lopettaa. Estrogeeni parantaa elimistön herkkyyttä leptiinille. Kun estrogeenitasot laskevat vaihdevuosien aikana, tämä viestintä voi heikentyä. Käytännössä kylläisyysviesti ei välity enää yhtä tehokkaasti, mikä voi lisätä ruokahalua ja napostelun tarvetta.
Samalla estrogeenin väheneminen voi vaikuttaa myös greliiniin, jota kutsutaan usein nälkähormoniksi. Greliini lisää ruokahalua ja saa meidät etsimään ruokaa. Tutkimuksissa on havaittu, että estrogeenin lasku voi voimistaa greliinin vaikutuksia, jolloin näläntunne voi tuntua aiempaa voimakkaammalta.
Verensokeri, mieliteot ja kylläisyyden tunne
Lisäksi estrogeeni vaikuttaa verensokeritasapainoon ja insuliiniherkkyyteen. Kun estrogeenia on vähemmän, verensokeri voi heilahdella herkemmin, mikä voi näkyä voimakkaampina mielitekoina, iltasyömisenä tai energian romahtamisena päivän aikana.
Tämän vuoksi moni nainen kokee keski-iässä, että ruokahalu muuttuu, makeanhimo lisääntyy tai kylläisenä pysyminen vaikeutuu, vaikka ruokavalio ei olisi muuttunut merkittävästi. Kyse ei ole pelkästään tahdonvoimasta vaan myös hormonaalisista muutoksista, jotka vaikuttavat aivojen ja kehon väliseen viestintään.
Estrogeenivajeessa yksi tehokkaimmista tavoista tukea nälkähormonien toimintaa on syödä riittävästi ja säännöllisesti pitkin päivää, erityisesti proteiinia sisältäviä aterioita. Kun verensokeri pysyy tasaisempana eikä keho joudu jatkuvaan energiavajeeseen, myös kylläisyyttä säätelevien hormonien, kuten leptiinin ja greliinin, toiminta pysyy vakaampana.
Kun kehon koostumus alkaa muuttua
Kun estrogeenitasot alkavat laskea esivaihdevuosi-iässä ja vaihdevuosissa, moni huomaa muutoksia juuri niissä asioissa, jotka ovat aiemmin tuntuneet helpoilta. Treeni ei enää tuota samanlaista tulosta, keskivartalolle kertyy rasvaa aiempaa herkemmin ja kehon koostumus muuttuu, vaikka vaaka näyttäisi lähes samaa lukemaa.
Tämä on tärkeä ymmärtää: keski-iässä ei usein muutu pelkästään paino, vaan myös kehon koostumus. Yksi merkittävimmistä mutta liian vähän puhutuista muutoksista liittyy lihasmassaan. Vaikka vaaka näyttäisi samaa lukemaa kuin aiemmin, kehossa voi olla vähemmän lihasmassaa ja enemmän rasvakudosta kuin ennen. Naisilla lihasmassan väheneminen voi alkaa jo ennen vaihdevuosia, usein hiljalleen neljänkympin jälkeen. Estrogeenitason lasku kiihdyttää tätä kehitystä.
Estrogeenitason lasku vaikuttaa siihen, kuinka hyvin keho ylläpitää lihaksia ja mihin rasvaa kertyy. Moni nainen tunnistaa tilanteen: farkut kiristävät vyötäröltä, mutta vaaka näyttää lähes samaa kuin viisi vuotta sitten. Syy ei välttämättä ole pelkkä “lihottaminen”, vaan se, että kehon suhde lihaksen ja rasvan välillä on muuttunut. Koska lihas kuluttaa energiaa ja tukee aineenvaihduntaa, sen väheneminen voi tehdä kehosta pehmeämmän, vaikka paino ei nousisi merkittävästi.
Miksi pelkkä syömisen vähentäminen voi johtaa harhaan?
Moni yrittää ratkaista tilanteen syömällä vähemmän ja lisäämällä aerobista liikuntaa. Juuri tässä kohtaa mennään kuitenkin usein harhaan. Liian vähäinen syöminen yhdistettynä kovaan kulutukseen voi kiihdyttää lihaskatoa entisestään.
Juuri siksi keski-iässä kannattaa keskittyä vähemmän pelkkään painoon ja enemmän siihen, miten kehoa rakennetaan ja ylläpidetään.
Moni yrittää ratkaista tilanteen syömällä vähemmän ja lisäämällä aerobista liikuntaa. Juuri tässä kohtaa mennään kuitenkin usein harhaan. Liian vähäinen syöminen yhdistettynä kovaan kulutukseen voi kiihdyttää lihaskatoa entisestään. Ja juuri lihasmassa olisi tässä elämänvaiheessa yksi tärkeimmistä asioista, joita kannattaisi vaalia.
Lihasmassa on terveysreservi
Lihasmassa ei ole vain esteettinen asia. Se toimii eräänlaisena terveysreservinä. Se tukee aineenvaihduntaa, suojaa luustoa, auttaa verensokerin hallinnassa ja ylläpitää toimintakykyä ikääntyessä. Siksi keski-iässä tavoitteen ei pitäisi olla mahdollisimman pieni keho, vaan mahdollisimman toimintakykyinen ja vahva keho.
Miksi rasva alkaa kertyä keskivartalolle?
Moni nainen huomaa vaihdevuosien lähestyessä, että rasvan sijainti kehossa muuttuu. Aiemmin paino on ehkä kertynyt enemmän lantion ja reisien alueelle, mutta nyt keskivartalo alkaa pyöristyä. Pömppövatsa liittyy hormonaalisiin muutoksiin.
Estrogeenin väheneminen muuttaa tapaa, jolla keho varastoi rasvaa. Samalla sisäelinrasvan määrä voi lisääntyä. Tämä ei ole pelkästään kosmeettinen muutos, sillä keskivartalolihavuus liittyy kohonneeseen riskiin sairastua esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä rasvamaksaan.
Lihaskuntoharjoittelu ja proteiini tukevat keski-ikäisen naisen kehoa
Nelikymppisen ja vaihdevuosi-ikäisen naisen keho hyötyy erityisesti lihaskuntoharjoittelusta. Lihastreeni auttaa ylläpitämään lihasmassaa, tukee luustoa ja parantaa aineenvaihduntaa sekä insuliiniherkkyyttä. Samalla se lisää energisyyttä ja toimintakykyä ja sitä, että pysyy terveempänä pidempään.
Yhtä tärkeää on riittävä proteiinin saanti. Moni nainen syö huomaamattaan liian vähän proteiinia erityisesti aamuisin ja päivisin. Kehon kannalta olisi hyödyllisempää saada proteiinia tasaisesti päivän aikana kuin yrittää korjata tilannetta yhdellä proteiinirahkalla illalla.
Muutos ei ole kohtalo
Vaikka biologista ikääntymistä ei voi pysäyttää, lihasmassan vähenemiseen ja rasvan kertymiseen voi vaikuttaa yllättävän paljon omilla valinnoilla. Keho muuttuu väistämättä vuosien myötä, mutta muutos ei ole täysin hallitsematon eikä kohtalo, jolle ei voisi tehdä mitään. Tutkimuksissa tiedetään, että lihaskuntoharjoittelu, riittävä proteiinin saanti, palautuminen ja tasainen syöminen voivat hidastaa lihaskatoa merkittävästi ja auttaa ylläpitämään kehon toimintakykyä sekä aineenvaihduntaa myös vaihdevuosien jälkeen.
Ja vaikka ikääntyminen muuttaa kehoa väistämättä, se ei tarkoita, etteikö keho voisi olla myös vahvempi kuin nuorempana. Itse asiassa monella naisella lihasmassaa voi olla keski-iässä enemmän kuin kaksikymppisenä, jos voimaharjoittelu ja riittävä ravitsemus ovat osa arkea. Kaksikymppisenä moni nainen ei vielä harjoittele tavoitteellisesti eikä syö lihasmassan kannalta optimaalisesti. Siksi keski-iässä rakennettu vahva, toimintakykyinen ja lihaksikas keho voi olla paitsi mahdollinen myös täysin realistinen tavoite.
Viisi vinkkiä naiselle, joka haluaa tukea lihasmassaa ja aineenvaihduntaa keski-iässä
1. Aloita lihaskuntoharjoittelu – vaikka kevyesti
Monelle naiselle tärkein liikuntamuoto nelikymppisen jälkeen ei ole enää pelkkä lenkkeily vaan lihaskuntoharjoittelu. Lihas tarvitsee ärsykettä säilyäkseen. Jo 2–3 nousujohteista treeniä viikossa voi auttaa ylläpitämään lihasmassaa, ryhtiä, toimintakykyä ja aineenvaihduntaa merkittävästi.
2. Syö proteiinia pitkin päivää
Pelkkä kevyt salaatti lounaaksi ja proteiinirahka illalla ei usein riitä. Kehon kannalta olisi tärkeää saada proteiinia tasaisesti aamupalalta iltapalaan. Erityisesti aamuproteiini jää monella liian vähäiseksi, vaikka juuri sillä voisi olla iso vaikutus jaksamiseen, kylläisyyteen ja lihasmassan ylläpitoon.
3. Lopeta jatkuva laihduttaminen
Keski-ikäisen naisen keho ei yleensä hyödy jatkuvasta kalorivajeesta, kuureista ja “nollauksista”. Liian vähäinen syöminen voi lisätä väsymystä, heikentää palautumista ja kiihdyttää lihaskatoa. Tavoitteena ei pitäisi olla mahdollisimman pieni paino vaan mahdollisimman hyvinvoiva ja vahva keho.
4. Huolehdi unesta ja palautumisesta
Hormonaaliset muutokset, stressi ja huonosti nukutut yöt näkyvät nopeasti myös kehossa. Uni vaikuttaa ruokahaluun, palautumiseen, rasvan kertymiseen ja energiatasoihin enemmän kuin moni arvaakaan. Jos keho käy jatkuvasti ylikierroksilla, myöskään aineenvaihdunta ei toimi optimaalisesti.
5. Mittaa onnistumista muutenkin kuin vaa’alla
Vaaka kertoo vain painon mutta ei sitä, mistä keho koostuu. Keski-iässä tärkeämpiä mittareita voivat olla esimerkiksi kehonkoostumusmittaus (inbody), voiman lisääntyminen, parempi palautuminen (HRV), energisempi olo, vyötärönympärys tai se, että arki tuntuu kevyemmältä. Joskus kaikkein tervein muutos ei näy ensimmäisenä vaa’alla vaan siinä, miltä omassa kehossa tuntuu.
Tietolaatikko: proteiinin saanti
Yli 50-vuotiaan naisen proteiinin tarve on usein suurempi kuin moni ajattelee, sillä ikääntyessä lihasmassan ylläpitäminen vaikeutuu ja keho reagoi proteiiniin hieman tehottomammin kuin nuorempana. Useimmille aktiivisille keski-ikäisille naisille hyvä tavoite on noin 1,2–1,6 grammaa proteiinia painokiloa kohden vuorokaudessa. Käytännössä esimerkiksi 70-kiloisella naisella tämä tarkoittaa noin 85–110 grammaa proteiinia päivässä.
Tällainen määrä voi käytännössä täyttyä esimerkiksi niin, että aamupalalla syö kananmunia ja proteiinipitoista jogurttia tai rahkaa, lounaalla kalaa, kanaa, tofua tai palkokasveja, välipalalla esimerkiksi raejuustoa, proteiinismoothien tai kourallisen pähkinöitä ja päivällisellä taas kunnon proteiininlähteen. Monella ongelma ei ole päivän kokonaismäärä vaan se, että proteiini painottuu liikaa iltaan ja aamupala jää lähes kokonaan ilman proteiinia.
Yksi helpoimmista tavoista seurata proteiinin riittävää saantia on tarkastella jokaista ateriaa ja kysyä itseltään: sisältääkö tämä kunnollisen proteiininlähteen? Hyvä käytännön nyrkkisääntö on, että jokaisella pääaterialla olisi noin 20–30 grammaa proteiinia. Jo muutaman päivän ruokapäiväkirja tai ravitsemussovelluksen käyttö voi avata silmät sille, kuinka paljon proteiinia todellisuudessa kertyy.



